torstai 27. maaliskuuta 2014

Kahvikupista saa juoda kolan rauhassa

Äidin seuraan tympääntynyt kuusivuotias koetteli hermoja heti eskarista päästyään. Intti kauppareissun aikana donitsia, lelua ja ostoskärryn työntövuoroa, ja äidin ratkaisut olivat lähtökohtaisesti huonoja. Aika vähän tarvittiin siihen, että kassan lähestyessä kärryyn lensi voimauttavaa Pepsiä ja suklaata.
Kotona lepäiltiin vähän ja tapeltiin nurkkapaikasta sohvalla. Ruokailun jälkeen suunniteltu ulkoilu porrastettiin naapurin lasten rientäessä hätiin. Poika pihaan ja äiti rauhaan. Kolaa, suklaata ja soitto ystävälle - näillä saatiin ranteet löysiksi taas.
Liityin pihaporukkaan pölyiset matot ja piiska kainalossa. Mattojen tamppauksen tiimellyksessä kuulin, että naapurin nelivuotias rakastuu isona Robiniin ja ystävänsä Frontside Ollieen. Raitis ilma sai meidät molemmat hyvälle tuulelle, sen kunniaksi tehtiin pyöräretki leikkipuistoon. Parasta keväässä on leikkipaikkojen täyttyminen ja lasten spontaani melske.
Päivän opetus: ulkoilma lannistaa mörrimöykkyyden ja mörrimöykyn äitinä toimimisen haasteet. Suklaa tuo konstiin ripauksen lisävarmuutta. Huomenna on taas iskäkin vastaanottamassa osumia.

J

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kumpi oli ensin?

"Parhaat saavat mitalin ja loput pelkän paperitodistuksen”, ajattelee opettajan lapsi.

Sama tyyppi on tänäänkin ehtinyt ajatella melko monimutkaisia ja hauskojakin. On pähkäilty maailman ensimmäisen vauvan ongelmaa: miten se on edes ylettynyt ovenkahvoihin? Kuka on se toiseksi ensimmäinen ihminen, joka ensimmäisestä on voinut kertoa muille? On mietitty nopeinta tapaa peseytyä. On koitettu ymmärtää sitä, miten elämä koko ajan jatkuu, eikä aikaa voi pysäyttää. Kuolemakin mietityttää.

Vanhat painajaiset käyvät enää nipistämässä häntä, mutta uudet ovat hankalampia. Tukeuduin Tulenkantaja-palkittujen Aino ja Ville Tietäväisen ohjeeseen: paha uni kannattaa kertoa jollekin. Jo tieto tästä taisi helpottaa, ja nyt pieni tuhisee rauhallisena unten mailla. Huomenna jaksaa taas pohtia ja melskata.

Pihaa piristävät narsissit ja ne rohkeat tulppaaninalut, jotka eivät pelkää yöpakkasia eivätkä jalkapalloja. Kottikärryihinkin saatiin uusi rengas, joten ei tarvitse enää kolalla kuskata menneen syksyn lehtiä. Tänään kylvettiin kesäkukkia ja herneitä niin, että multa levisi ja vesi pärskyi. Yskäpotilas sai tekemistä ilman hengästymistä, ja äidin tekosyyt imuroinnin välttämiseksi valuivat mullan mukana sormien välistä.

Onnistuin viettämään koko sunnuntain pyjamassa kylvöpuuhista ja mummilavierailusta huolimatta. Huomenna täytyy vissiin jo vaihtaa kostyymiä.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

J

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Lumikolan TET ja puttauksen alkeet

Kiirettä pitää! On projektia, tuntijakoesityksiä, kokouksia, arviointia ynnä muuta. Lauantain koepino hoidettiin elokuvavuokraamon ja pikaruoan voimin: yksi mutusti ja vahtasi, toinen pisteytti. Ihanasti kohdattiin, sentään samassa huoneessa. Tänään sisustin juhlasalin laskimilla ja taulukkokirjoilla. Enää ei voi kuin toivoa pitkiä hiilihydraatteja abiturienttien eväiden joukkoon.

Illoissa on jo kevään tuntua. Siirryin työpäivän jälkeen pihalle haravoimaan huvikseni. Kottikärryistä on rengas irti ja ilmaton, joten lehtikasat siirtyivät lumikolalla. Naapurin rouvan kanssa vaihdettiin muutama tärkeä ajatus kodeista ja koirista, ja sitten olikin jo pimeä. Siirryin sisätiloihin vastaanottaakseni muutaman minuutin päästä multaisen ja murheellisen poikasenkin pihalta. Hole in one kasvihuoneen ovessa oli syypää suruun. Lasia saa aina. Tärkeintä oli, etteivät pikku golfaajat saaneet sirpaleista haavoja, juurihan äitiä paikattiin.

Poika koulutti saippuakuplia. Pienimmät oppivat puikkelehtimaan oksien välistä. Hetkeä myöhemmin keskusteltiin jäätymisestä. Sovittiin, että joskus yritetään päästä todistajiksi paikan päälle, kun järvi jäätyy. Tai pikemminkin viereen. Otetaan kaakaota mukaan. Sitä ennen kumminkin hymyillään saapuvalle keväälle ja hypätään kesän syliin. Valoisia aamuja ja iltoja kaikille teille, ja varsinkin E:n teille!

J