Pian on joulu. Pidän kyseisestä juhlasta valtavasti, sillä joulu lupaa paljon kaikenlaista. Se on kuin ensimmäinen lupaus valosta ja siitä täyttymyksestä, jonka kevät valaistuneine mielineen, kuivine katuineen ja kevyine lenkkitossuineen minulle tuottaa. Joulu on synkeän syksyn pimeä, mutta lämmin päätös. Se pitää ihmistä sisällään tuudittaen horroksessa, johon syksy on kaksijalkaisen kulkijan painanut. Joulun juhlapäivien jälkeen joulu potkaisee ihmistä ahteriin ja työntää kohti uutta vuotta ja aikaa jääden itse vetämään lonkkaa, löysäilemään ja retkuilemaan.
Joulu tietää, että sen jälkeen uusi vuosi reuhaa ja riekkuu, valaa epäekologista tinaa ja paukuttelee raketteja. Joulu katsoo uuden vuoden touhuja paheksuen ja mutisten rakettien paukkuessa, että
sama kuin polttaisi kympin seteleitä. Joulu kieltäytyy aktiivisesti muistamasta, että rahaa palaa sen itsensäkin takia. Mutta ei, joulu tuijottaa ylevänä sitä solvaavaa ja pitää kirkkaissa silmissään kovan, mutta lämpimän katseen. Siihen liittyvä rahan hassaus ei ole lainkaan huono asia.
Joulu on antamisen aikaa, joulu sanoo ja sulkee lausahduksellaan pihien ja kuluttamistaan karsivien suut.
Joululla on noussut
joulu päähän. Se tietää, kuinka paljon ihmiset odottavat lomaa, josta ei voisi edes unelmoida ilman joulua. Joulu antaa lähes kaikille pari, kolme vapaapäivää, mutta pitää sairaanhoitajat, poliisit ja palomiehet töissä. Joulu ei salli kenenkään pilata sen päiviä ja siksi osan ihmisistä on turvattava kansalaisille ja joululle joulu. Joulu antaa ihmisille mahdollisuuden syödä ruokia, joita Saarioisten äidit valmistavat vain jouluksi. Joulu antaa ihmisten tappaa sikoja ja lupaa ihmisille, ettei jouluna haittaa, vaikka söisi sataneljätoista konvehtia, kuusi joulutorttua, pullon punaviiniä ja vihreitä kuulia tunnissa. Joulu lupaa lisäksi, että opiskelijapojat voivat esittää joulupukkeja ja tehdä työtä ilman verokorttia jouluna. Joulu ja verokarhu ovat kavereita vapaamuurareista ja siellä hyvät veljet, joulu ja verokarhu, ovat sopineet, että menkööt.
Joulu lähentää ihmisiä, sellaisiakin, jotka eivät oikeasti haluaisi lähentyä. Naapurin kyttääjäkin näyttää jouluna kivalta ja tolkulliselta, vaikka kaikki tietävät, että joulun häivyttyä naapuri huutelee ikkunasta, että koirien kuset on siivottava maasta.
Senkin joulun palvoja, tekisi mieli sähähtää. Joulu tekee yhteistyötä S-ryhmän, Keskon, Tokmannin, Stockmannin ja Lidlin kanssa. Joulu saa sievoiset provikat joulumyynnistä. Alennusmyynnitkin ovat joulun keksintö. Saatuaan provikat joulumyynnistä joulu ostelee itselleen halvalla kaikenlaista tarpeetontakin ja silti joulun rahapussi pullottaa niin, että vasta seuraavan lokakuun puolessa välissä se lähettää cd-levynsä ja punaiset jouluviirinsä kauppoihin toitottamaan
saapumistaan. Muun ajan joulu nauttii siitä, että ihmiset alkavat juhannuksen jälkeen puhua siitä ja ostaa lomarahoistaan lahjoja.
Nyt tiedämme, miksei joulu ole kuin kerran vuodessa. No eihän joulun tarvitse olla töissä kuin kolmena päivänä vuodessa, jouluaattona, joulupäivänä ja tapaninpäivänä, jonka joulu lupasi joskus huuruissaan eräälle Tapsalle. Oikeasti Tapsa ei haluaisi päiväänsä joulun tuntumaan, eikä joulupäivän jälkeiseksi päiväksi. Silloin ihmiset näet ovat murheissaan ja henkisessä krapulassa hokien
joulu meni jo -lausetta niin, että psyykkisesti tasapainoistakin alkaa ahdistaa, eikä kukaan muista Tapania, sillä kinkkukin on jo loppumassa.
Nyt joulu loppuu sun riehumisesi! Sinulle ei anneta liikaa rahaa, muistamme läheisiä muuten kuin tavaroin, servettien ei ole pakko olla punaisia, eikä ikkunoihin tungeta jouluverhoja. Kiirreettömyys on valinta ja se, ettei jouluksi ole pakko tehdä seitsemäätoista ruokalajia. Parhaita lahjoja ovat pysähtyminen, läheisyys ja lepo.
Ettäs tiedät, senkin omahyväinen joulu.
Mukavaa tiistaita toivottaen,
Ee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti