Maalis-huhtikuussa saimme uuden perheenjäsenen, joka on koko pian päättyvän vuoden ollut hyvin aktiivinen. Hänen nimensä on reuma ja välillä ärsyttää, ettei reuma tottele, eikä tainnu, vaikka myrkkyä lykkäisi. Ja lykättyhän sitä on.
Toukokuussa tuli kesä, joka oli kuuma. Ah niin lämmin ja hikinen. Elokuinen reissumme Tukholmaan ja seutuvilleen oli sekin sellainen, ettei villatakkia tarvittu. Oli mahtavaa jättää koirat kotiin kaiken koirasairastelun ja huolen jälkeen ja käydä jossain. Ansa Loukkunen näet sairasteli juhannuksesta eteenpäin ja eläinlääkärin veitsellä veisteltiin niin leukaa, niskaa, kaulaa kuin kainaloakin. Onneksi saimme elokuun lopulla kuulla, ettei tauti ollut kuolemaksi ja niinpä Ansa, aktiivinen hänkin, vouhottaa kanssamme edelleen.
Syyskuu oli lämmin. Vielä loppukuusta saatoimme kävellä kevyissä vaatteissa viikonloppureissullamme Helsingissä. Käpylä oli kaunis, koiralenkki vieraassa ympäristössä piristi ja hotellissa oli hyvä aamiainen. Pieni retki pääkaupunkiin rentoutti, sillä uudet työtehtävät ottivat aikaa sopeuttaakseen minut uusiin kuvioihin. Yllättävän paljon pienetkin muutokset sekoittavat mieltä, toisinaan ainakin.
Valot sammuivat lokakuussa, eikä niitä ole kukaan saanut päälle vieläkään. Aprikoin, kumpi valot loppuviimeksi sytyttää, lumi vaiko kevät, joka kurkistelee vuoden viimeisen päivän takana ja odottaa uuden vuoden ensimmäistä päivää.
Valoa tähän vuoteen on tuonut pysähtyminen. Reuma pakotti meidät jäämään kotiin, esti meitä kulkemasta joka ilta jossain. Rauha löytyikin kotoa, aikaisista nukkumaanmenosta, villasukista, sylissä kököttävästä Pätkästä, ajasta olla tärkeiden ihmisten kanssa. Pysähtyminen toi mieleen ajatuksia, innostusta ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Tajusin, etten halua elää kiireen keskellä, vaan mahdollisimman aikatauluttomasti.
Tuleva vuosi jatkaa pysähtyneisyyden aikakautta perheessämme. Mihinkäs sitä tässä, valmiissa maailmassa, paitsi lähemmäs rakkaita ihmisiä. Mitä muuta vuosi tuo tullessaan, on suurta arvoitusta. Ihan kuin edessäni olisi suuri lahjapaketti, joka avautuu vähän kerrallaan.
Suojalasein suojattua aattoa ja alati valoisampaa kevättä toivottaen,
Ee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti