keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Intiaanikesä

Äiti-ihmisen tekemä jousipyssyn maalitaulu näyttää äiti-ihmisen tekemältä, mutta ajaa asiansa mennen tullen. Torilta mukaan tarttunut jouskari imukuppinuolilla täydentyi myös pahvitötteröstä ja murukahvipurkin kannesta kyhätyllä nuolikotelolla, ja inkkarin varustus viimeistellään äidin puistatuksista huolimatta harakan sulalla hikinauhassa. Leikkiin sekoittuvat Asterixin voimajuomapyrähdykset ja vesisota Star Wars -kytköksellä. Pojat ovat poikia, ja äitinsä eivät ihan pienistä hätkähdä. Eivät ehkä taivu ihan aina vesisotaan, mutta sietävät roiskeita.

Kun äiti ja poika hösäävät lomalaisina kaksistaan, molemmat tasaantuvat. Ehditään jutella ja olla kiinnostuneita. Positiivinen oravanpyörä saa vauhtia. Kun arjen kiireet lyttäävät ajoittain kasvatusperiaatteet, äidin tukan ja päivällistarjoilut, kiristellään ja tiuskitaan. Se saa hermot huonoon kuntoon, mikä lisää luonnostaan huutoa ja kränää pikkuasioista. Ennen kuin oravanpyörä heilahtaa noille kierroksille, keräämme fiilistä ja muistoja varastoon. Poikakin jo tietää, että äiti kestää kaatuneen kukkaruukun ja inkkarihuudot paremmin, kun välillä pussaa ja lepertelee. Äidillä on parempi omatunto, kun ei ihan vuoden ympäri kiirehdi pienten mutta tärkeiden juttujen ja tovien ohi.

Tänään tämmöistä. Meininki paistanee tekstistä: tänään on ehditty, touhuttu ja oltu. Äiti tapasi vanhan kunnon ystävän, ja tällä ystävällä oli mukanaan passelia seuraa myös lapselle. Kesä tuntuu kesältä ja loma lomalta.

Hikinen lapsi etsii unta vesisodan ja ninjailun jälkeen. Äiti viettää omaa tuokiotaan avokadon, herneiden ja valkoisen suklaan voimin. Kesälomalaisen ruokaympyrä.

J

Sävy: jauheliha

Lomalainen on muuttunut. Hipiä on ruskistunut kuin jauheliha kuumalla pannulla. Rasvakin on tirissyt, kun hiki ja tali ovat sekoittuneet kasvoilla. En silti valita. Päivetys kasvoilla pukee minua paremmin kuin punainen nenä, jonka pakkanen saa aikaan.

Lämmössä on se hyvä puoli, ettei palella. On siinä muitakin posiitivisia yksityiskohtia kuten se, että lakanat kuivuvat lämpimässä ja vähän tuulisessa säässä mainiosti. Olen pessyt täkkejä nyt, koska en yön valoisina hetkinä ole täkkiä kaivannut. Hulluna pidän ihmistä, joka näillä helteillä tunkee paksun peiton alle yöpuvussaan.

Viime yönä en juuri nukkunut. Ansa Loukkunen sairastaa ja meikäläinen ei ole parhaita kestämään koirien kipeyttä. Potilas oli eilen niukemmalla ravinnolla ja kun ensimmäisen kerran yöllä hikisenä nukahdin, tuli Ansalle nälkä. Piip-piip, sanoi koira ja kipitti alakertaan suunnaten keittiöön. Minäkin tungin suuhuni kahden maissa ruisleipää ja Pepsiä, joka viilensi ja liuotti hampaitteni kiillettä. En huolinut kiilteistä, sillä vanhana hommaan kuitenkin kultahampaat. On sitten minussakin, helvetin kuivakkaassa mummossa, jotain kultaista. Eikä tarvitse vanhuuden unohdushöyryissä pelätä jälkikasvun ottaneen omin luvin ennakkoperintöä, kun omaisuus kulkee suussa.

Toinen herätys tuli toisen nukahtamisen jälkeen. Läpiveto, tuo taivaallinen helpottaja, heitti orkidean ikkunalta ja sai minut luulemaan, että joku rosvo kiipeää kotiimme. Ei kiivennyt, mutta sen verran säikähdin, että läveltä loppui veto ja minun oli sen jälkeen aivan järkyttävän kuuma. Kiitin yöllä jotain ylempää tahoa siitä, että olen vielä hedelmällisessä iässä, enkä joutunut helleaallon lisäksi kärsimään muista aalloista. Meren aallot sentään olisivat kelvanneet tällekin, joka niin kriittisesti kaikkeen suhtautuu ja mummomaisesti kitisee.

Näen tulevaisuuteni seuraavassa. Erään ystäväni iäkäs sukulainen tuli joskus vierailulle ystäväni kotiin. Ystävä kattoi kahvit aurinkoon terassille. Se oli todella huono ratkaisu. Vieraan mielestä auringossa oli liian kuuma ja varjossa liian kylmä. Niin pitkälle en ole vielä mennyt, vaikka kirosinkin t-paidan hikilaikkuja. Mutta odottakaa, kun täytän kuusikymmentäkolme tai jotain. Jo alkaa tukisukka kiristää pohkeeseen rantua ja kaikki vallitseva pakottaa mummin kaalia.

Kuten sanottua, ei lämmin luita riko, mutta eläinlääkärin saha huomenna Ansan leukaluun. Helle saa väistyä, että saan potilaani hoidettua tulehduksitta. Se ei tule olemaan helppoa. Vai mitä Ansan tuntevat sanotte kuuden viikon levosta ja kahden viikon ajan toteutettavista suuhuuhteluista?

Kivaa keskiviikkoa, tiistaita tai torstaita. Eipä näitä viikonpäiviä lomalla muista.

Ee

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Juice

Kesäloma on pyörähtänyt toiselle viikolle. Loman loppumisesta ei ole tietoakaan ja lomailija on ottanut niin rennosti, että netistä piti tarkistaa, mitä päivää elämme. Emme ole tehneet oikeastaan yhtään mitään ja kuitenkin olemme touhunneet vähän kaikenlaista. Parasta päivässä on aamu, joka alkaa kun on alkaakseen. Jossain vaiheessa tulee lounasaika ja illalla ilta, joka nukuttaa lomalaiset autuaaseen uneen, jota ei herätyskello pahoinpitele ennen aamukuutta.

Yhtenä ja itse asiassa muutamana muunakin iltana luin asiallisia, mutta niin helvetin tylsiä tekstejä aika myöhään. Oli pakko, vapaaehtoisuudesta ei voitu puhua samana päivänä, eikä viikkonakaan. Yhden luku-urakan jälkeen kipusin yläkertaan yhden jälkeen yöllä tuijottaakseni itseäni peilistä. Jostain syvältä iski välähdys, jonka sisältö oli suunnilleen tämä: nelikymppinen maatalouslomittaja. Siltä minä näytin ja siltä minusta tuntui. Kolmen tunnin lukusessio oli kuin potkivien kantturoiden lypsämistä, sonnan laappaamista kouruun ja kourusta eteenpäin ja vielä kerran sorkkaansa tarjoavan lehmän tissien imutusta lypsykoneella.

Totuushan on, että olen kohdannut maatalouslomittajan viimeksi yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ilmeisen hyvin mieleeni jäi kyseiseltä kissanpennun kotiuttamisreissulta tuo lomittaja, jolla oli pisamainen naama, sotkuinen tukka ja suunta monestakin kohtaa alaspäin. Ja juuri tuohon viimeiseen kohtaan takerruin yöllisessä kylpyhuoneessani. Alaspäin se on suunta minullakin. Suihkussa tönöttäminen auttoi asiassa hieman, samoin nukkuminen, mutta siitä huolimatta päälle jäi lomittajaolo. Yritin karkottaa oloa seuraavana päivänä kynsilakalla, jonka sävyn nimi oli jotain metsämarjan suuntaan. Kynsilakat kestivät lohkeilematta päivän. Lakat pois ja taas pisteet lomittajamaisuuteen.

Tänään äitini, joka on viettänyt eläkepäiviään meillä, heitti viimeisen korren lomittajan heinäkärryyn. Mummo näet kommentoi koiria metsässä ulkoiluttanutta jälkeläistään iltapalapöydässä tavalla, joka oli suistaa näkkileivät henkitorveeni. -Näytät ihan Juice Leskiseltä, täräytti mummo. En hätkähtänyt, en vähäänkään, sillä minulla on kokemusta miehenä olemisesta muutenkin. Kerran Tampereella minun luultiin olevan mies ja pahoinpitelevän muijaani. Silloin minä ja siskoni olimme koiralenkillä, mutta en kiistä, etteikö reipas lenkkeilymme olisi voinut näyttää kauempaa lähisuhdeväkivallalta ja minä mieheltä. Toinen miehinen kokemukseni on vuoden takaa. -Onko kivaa ulkoilla sun isän kanssa, huuteli Pätkälle puiston ohi kävellyt mies, joka oli ehkä juonut jotain muutakin kuin lomittajan lypsämää maitoa. Tänään minua verrattiin Juiceen. Havaintojen tekijä ei ollut humaltunut, eikä kaukana, vaan pöydän toisella puolella.

En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ehkä menen kampaajalle raidottamaan hiukseni ennen kuin alan todella näyttää Juicelta. Viime kampaajakäynnistä on aikaa seitsemän kuukautta. Mutta ymmärrättehän, lomittajalla on talvisessa navetassa päässään pipo ja kesälläkin Agrimarketin mainoslippis.


Räkä ja roiskis,


Ee

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ehdin olla viikon verran lomalla siivoamatta. Sanoisin hyväksi saavutukseksi, sillä ennen loman alkuakin olin onnistunut välttelemään imurointia saati luuttuamista aimo tovin. ”Hyvä, ettet ole siivonnut”, totesi lapseni ja keräsi pinseteillä kärpäset lattioilta mikroskoopin linssien alle. Helpotti. Samalla oli huomautettava, että on tässä perheessä muitakin, jotka ovat onnistuneet olemaan siivoamatta. Silloinkin sieppasi, kun lapseni nimitti silityslaudan ja mankelin asuttaman nurkkauksen äidin työhuoneeksi. No, niin kai se menee, sitä paitsi salaa vähän tykkään mankeloinnista. Siivoaminen, silitys ja varsinkin mankelointi ovat enemmän henkisiä kuin fyysisiä prosesseja.

Mikroskooppi oli reippauspalkinto. Ruoto tarttui pienen miehen kurkkuun, ja sairaalan ruuhkan vuoksi tähystysaikaa odotettiin ja odotettiin. Lapsi itse oli sairaalaympäristöstä pelkästään innoissaan: hissiin tönättävä sänky ja tärkeinä kulkevat hoitajat tekivät vaikutuksen. Vanhemmat hikoilivat ja odottivat. Olipa ainakin hyvä syy olla muualla kuin mattoja tamppaamassa. Nyt on kaikki hyvin, ruokatorvi auki ja enin osa pölystä ja kärpäsistä ulkona.

Äsken katsoimme uimahyppyjä televisiosta. ”Hienot tissiliivit”, totesi pikku positiivari eräästäkin uima-asusta. Olivathan ne. Huomenna menemme uimahalliin omia hyppyjä hiomaan. Äidin puku tulee olemaan pari astetta mälsempi kuin televisiossa nähty. Kivaa yhtä kaikki!

J

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kaikkea oppii, kun vanhaksi elää


Tässä muutama ohje.

1. Kun lähdet lapsesi kanssa Robinin keikalle, Reino-enon syntymäpäiville tai kyläyhteisön kesäjuhliin, vahdi jälkikasvuasi. Varsinkin, jos lapsesi on alle kouluikäinen.

2. Jos lapsesi on kuitenkin jäänyt vahtimatta ja loukkaa itsensä, älä ala valittaa lastasi auttaneelle. Kysy vaikka lapseltasi, miten kävi ja lohduta.

3. Usko hyvällä, ettet nuku missään niin hyvin kuin omassa sängyssäsi.

4. Nuku päiväunet, jos vaan voit.

5. Hommaa koira tai kissa, jos lapsesi sitä pyytää.

6. Hoida lapsesi vinkuma lemmikki. Saat itsellesi tosi hyvän kaverin.

7. Jos syöt herkkuja, syö hyvällä omallatunnolla, äläkä piiskaa itseäsi.

8.  Pidä huolta myös muista. Joillakin lapsilla ei ole turvallista aikuista.

9. Lähde retkelle. Kuka aina jaksaisi olla kotona?

10. Siivoa turhat pinot ja pinkat, kasat ja röykkiöt. Kotona on mukavampaa olla.


Mukavaa alkanutta viikkoa ja lomaa niille, joilla sellainen on. Meillä on!

Ee