Vanulaputon

En koskaan aiemmin ollut miettinyt, enkä tajunnut, kuinka tarpeellisia ovat vanulaput. Unohdin kahdella kauppareissulla ostaa vanulappuja, mikä tarkoitti, etten saanut silmiini sutimaani ripsiväriä pois karvoistani. Laitoin silmämeikinpoistoainetta talouspaperiin, joka imi kaiken televisiossa mainostettuihin imutaskuihinsa. Hukkaan meni hyvä aine ja ripsiväri jäi silmiin. Nukuin kahtena peräkkäisenä yönä kuten Kauniissa ja rohkeissa eli kauniina ja eteerisenä. Aamulla nousin sängystä virkistyneenä ja ehostettuna.

Oikeasti sängystä nousi kahtena aamuna tummilla silmänalusilla varustettu väsynyt nainen, ei kaunis, eikä rohkea. Kutitti. Hinkkasin rapisseet ripsivärit vessapaperilla ja silmämeikinpoistoaineella. Vessapaperi ei imaissut litkua yhtä tehokkaasti kuin talouspaperi, mutta vessapaperi rullautui. Aikaa ei säästynyt aamulla lainkaan, sillä samassa ajassa kuin hinkkasin rapisseet värit, olisin laittanut uuden värin.

Kolmatta ripsiväriyötä ei enää tullut. Pidin siitä huolen suuntaamalla kauppaan kesken työpäivän hyppytunnilla. Ostin kaksi vanulappupakkausta ja illalla hinkutin kovettuneet ripsivärit silmistäni. Olo tuntui huojentuneelta. Olin kulkenut kaksi päivää piinaavan syyllisyyden kanssa. Sanotaanhan naistenlehdissä, että meikki tulee puhdistaa joka ilta. Olin meikkirikkuri, jonka kotoa ei löytynyt vanulappuvarastoa. Olin kiireinen, huonomuistinen ja ilman ostoslistaa kauppaan suunnannut, lomaa odottava ihminen.

Vanulappu-unohduksen myötä aloin miettiä, mihin kaikkeen ihminen vanulappuja tarvitsee. Vauva-Pätkän napaa puhdistin nukkaamattomilla vanulapuilla, montaa haavaa on pyyhitty, kasvovettä lotrattu litratolkulla, runttaantuneita kynsilakkoja poistettu ja mitä vielä. Kaikkea sitä moderni nainen tekee ja tarvitsee ollakseen hyvä äiti ja huoliteltu nainen.

Vaikka vanulaput minulle tärkeitä ovatkin, keskityn tänäänkin niihin tärkeämpiin. Ohjelmassa oleilua Pätkän ja maansiirtoyritys A&A:n edustajien kanssa. Parasta niin! Pitkä huhkii töissä kuten vuorotyöläinen usein viikonloppuisin.

Mukavaa alkavaa viikkoa,

Ee

Mutsi, mude, äiti, äippä, muori, äiskä, mute, mami, maammo

Eilen juhlistettiin äitejä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Sain aamulla lahjoja, joita Pätkä oli tehnyt päiväkodissa. Ne olivat tälläkin kertaa liikuttavia, käsilaukkuja ja kukkia. Kortin runossa luki, että "äiti lukee minulle paljon ja kertoo tarinaa Urho-apinasta".  Pitkä puolestaan oli tiedustellut Pätkältä, että mitä äiti tahtoisi lahjaksi ja Pätkä oli vastannut, että korun. Niinpä sain Karhu-helan rannekoruuni. Uusi hela on hieno, viides Pätkältä saamani ja siksi niin tärkeä.

Menimme aamupalan jälkeen lähiliikuntapaikalle pelaamaan korista. Pätkä pyöräili kipeine kinttuineen, tarpeetonta kävelyä vihaava Pitkä pyöräili ja minä kävelin koirien kanssa. Koirien mukaan kiikuttaminen alkoi kaduttaa minua heti, kun saavuimme liikuntapaikalle. Alueen teinit olivat kaljoitelleet kaukalon tietämissä ahkerasti. Yhtä ahkerasti kuin olivat juoneet ja kuseskelleet, olivat he myös rikkoneet pulloja. Ymmärrän, että kylmä kalja houkuttaa teinejä (älköön yksikään luule, että suosin alaikäisten juopottelua) ja että tyhjentääkin täytyy, mutta että rikkoa lasipulloja. Se on yksinkertaisesti kusipäistä, sillä kyseinen lähiliikuntapaikka on erään alakoulun liikuntapaikka.

Pitkä ja Pätkä alkoivat heitellä palloa kohti koria. Minä etsin koirille turvallista lepopaikkaa. Sen löydettyäni keräsin lasia aika paljon. Onneksi joku kiva teini oli jättänyt tyhjän mehupurkin (Juissi) maahan ja minä keräsin sen melkein täyteen lasia. Sitten minäkin pelasin. Oli kivaa ja Pätkä heitti pallon läpi korisukan yksitoista kertaa.

Kotiin mennessämme mietin, olivatko kaljaa juoneet nuoret jaksaneet herätä äitienpäivänä ilahduttamaan mutsejaan. Ehkä äidit olivat nousseet katsomaan teinejään. Voi äitejä ja eritoten teinejä, joista itsestään tulee joskus mitä todennäköisimmin vanhempia. Joistakuista jonkun kaljanhuuruisen illan seurauksena. Sitten tulee teinin äidistä mummi.

Hyvää päivää kaikille vanhemmille, äideille ja isille tasapuolisesti. Teineille toivotin hyvää maanantaita jo aamulla. Mutisivat jotain takaisin ja pari nukkui. Lienevätkö lähiliikuntapaikan aktiivikäyttäjiä?

Ee

Kaksi punaista mollukkaa, auriko ja mä

Minulla on auringon kanssa viha-rakkaussuhde. En pärjää ilman, mutta mitta tulee äkkiä täyteen.

Aamulla levitän kasvoille kevyesti päivettävän kosteusvoiteen. Muuten en syksy- saati talvisaikaan erottuisi hailakan tapetin edestä. Seuraava kerros on meikkivoidetta, mikä tietysti haalentaa kosteusvoiteen ytyä. Tämän jälkeen vuorossa on aurinkopuuteri - onko tässä enää mitään järkeä?! Kun naamataulu on ripsiä myöten maalattu, siirryn keittiöön nielaisemaan aurinkokapselin. Sanovat, että vaikeuttaa palamista ja tuo väriä valkonaamaan. Sitten puolet kasvoista peittävät aurinkolasit päähän ja ulos.

Palaminen on liian todennäköistä ilman suojatoimenpiteitä, mutta mikään ei voita lämpimässä ilmassa kylpemistä. Ei huolta, tililläni ei taaskaan ole rahaa aurinkomatkaan, eikä täällä kotimaassa kovin usein paahde muodostu ongelmaksi asti.

Siksikin saisi paistaa, jotta kasvihuoneeseen kasvaisi jotain. Tänään maahan pääsivät herneet, kurkun, porkkanan ja kesäkurpitsan siemenet. Yrteistä timjami, rucola, ja tilli koittavat selviytyä naapurin 3-vuotiaan kasteluahkeruudesta huolimatta. Pinaatti kun kasvaa, se silputaan niin pieneksi, ettei kukaan mutise mitään pastakastiketta pupeltaessaan. Tuskin huomaavatkaan, ja vahvistuvat tietämättään.

J