Sunnuntai maistuu suklaapuurolta ja ensilumelta

Sunnuntai on ihana yhdistelmä joutilaisuutta ja hetken mielijohdetta.

Lapsi jaksaa tehdä 1000 palan palapeliä kiitettävän kauan, mutta sai silti pelata Pikku Kakkosen nettisivun pelejä, kunnes äitinsäkin kyllästyi ruskean eri sävyihin ja reunapalojen etsintään.

Pullataikina tuli tehtyä sämpyläjauhoista, sillä vehnäjauhojen puute osui silmään vasta hiivan lisäyksen jälkeen. Täysjyväpullaa sunnuntai-iltapäivän välipalaksi siis. Toinen pellillinen tosin paloi, mikä entisestään lisäsi kodin hengettären epäluottamusta kodinhoidollisiin taitoihinsa. Ensimmäinen pellillinen oli kumminkin ihan kelpoa, kuten melkein mikä tahansa uunituoreena ja kylmän maidon kera.

Kun leikki naapurin pojan kanssa muuttui inttämiseksi ja jumpitteluksi, siirsin itseni päiväunilta ja lapset kinansa ääreltä talviseen metsään. Toimii lapsille kuin koirille: tarpeeksi tilaa ryntäillä, keppejä ja kiviä. Harhailimme eli seikkailimme, kunnes pullien paikalla oli taas tyhjää ja lounaan rippeet alkoivat houkutella. Ruokalepona palapeliin turhautumista ja akvaarioiden ihastelua netin välityksellä.

Akvaarioharrastus on yhdistänyt minua ja miestäni erityisesti lähiaikoina. Muutama tovi sitten aherrettiin pari tuntia puhdistaen allasta purkillisesta kalanruokaa. Yhdet pikkukädet tunnustivat, muut läsnäolevat saivat etukäteisopetuksen aiheesta. Yksi juoksi naapuriin, toiset siirsivät autoleikkinsä metrin kauemmas siivousväylästä. Nyt hieromme kauppoja suuremmasta akvaariosta, haikailemme suurempien kalojen ja pienempien ruokintavahinkojen perään ja tarkastelemme kotivakuutuksen kattavuutta.

Arki vie mennessään, ja moni asia sujuu sunnuntaita sukkelammin. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ei me tehdä oikeastaan mitään.

Läntisessä Suomessa syyslomaillaan. Lomailu koskee pääasiassa koululaisia ja toisen asteen koulutuksessa olevia. Myös opet lomailevat, yhdet muutamien päivien ajan, toiset kokonaisen viikon.

Tunnustus. Lomailen koko viikon. Tunnustus 2. Tarvitsen kaikki yhdeksän päivää vapaata jaksaakseni joululomaan asti. Tunnustus 3. Laskin, että syysloman jälkeen on käytävä töissä parin kuukauden ajan ennen seuraavaa lomaa. Tunnustus 4. Tulen vielä joskus kaipaamaan opettajan työn säännöllistä lomarytmiä. Tunnustus 5. En ole tehnyt lomallani mitään mainitsemisen arvoista. Tunnustus 6. En ole yhtenäkään loma-aamuna syönyt aamupalaa ennen yhdeksää. Tunnustus 7. En ole oikeastaan tehnyt yhtään mitään, en ennen yhdeksää, enkä sen jälkeen.

Osa ihmisistä potee kauheaa tuskaa ja ahdistusta siitä, ettei vie lapsiaan mihinkään lomalla. -Koulussa ne sitten kertovat, että me käytiin mummolassa. Muut on käyneet vähintään laivalla. Siitä voidaan vaikka kiusata ja meidän lapset miettivät, että onko meidän perhe jotenkin huonompi kuin niiden, jotka kävivät laivalla.

Tunnustus 8. Minun lapseni ei pääse syyslomalla edes mummolaan. Syykin on selvä, äitinsä ei jaksa ajaa sinne asti. Yhden matkan teimme. Minä matkustin siskoni luokse ja pieni ihminen serkkujensa luokse. Päädyimme samaan osoitteeseen ja päivä oli erinomainen, mikä oli ilmeistä seuraa mietittäessä. Emme tehneet sielläkään mitään ihmeellistä. Söimme pannukakkua ja risteilimme Förillä, lossilla, joka seilaa yhden turkulaisen Valintatalon ja leikkipuiston väliä. Puistossa lapset leikkivät, yksi nukkui ja aikuiset juttelivat. Minä hypin myös hyppynarulla, jonka joku oli sitonut kiipeilytelineeseen. Menomatkalla työnsin vaunujen renkaan kakkaan, jonkun turkulaisen murren, otaksuin. Sanoin siskolle, että renkaassa on koiran peetä. Lapsi oppi uuden ilmauksen, koiran pee. Pesin rengasta vesilätäkössä ja sisko kaiveli kakkaa tikulla renkaan urista. Olimme reippaita äitejä. Lapset söivät majassa keksejä, sisko ryysti redbullia. Jaksettiin olla parempia äitejä. Illemmalla testasimme itkuhälytintä. Sisko meni ulos tekoitkemään. Kaikki nauroivat.

Kun joku kysyy töissä, mitä tein lomalla, kerron äsken kirjoittamani jutut. Ihan iloisena ja tyytyväisenä, joskin lakonisesti. Minusta nimittäin on niin, että lomalla täytyy voida olla, vaikka sitten kodissaan ja läheisten ihmisten kanssa. Sillä taas tulevat ne työpäivät, jolloin herään kellon pirinään ja teen kutakuinkin kaiken tietyn aikataulun mukaisesti. Eikä niitä lapsia tarvitse koko aikaa olla viemässä johonkin. Eivät he halua mihinkään. Kysykää vaikka murrosikäiseltä. Tai mä voin kysyä, kun menen ensi viikolla taas töihin. Kysyn, että mitä hän haluaisi tehdä. Vastaus on: en mitään. Komppaan teinejä.

Stressitöntä arkea ja lomaa,

Ee

Opettajat ovat täsmällisiä, huolellisia ja hillittyjä.

Ja kissan peet. En ole täsmällinen, yritän kyllä, mutta monesti olen hieman myöhässä. Huolellinen olen joissain asioissa. Yritän esimerkiksi leikata pienen ihmisen ja koirien kynnet mahdollisimman huolellisesti ja yleensä myös onnistun siinä. Liikenteessä olen huolellinen ja pyöritän päätäni kuin pöllö risteyksissä. Hillitty on sana, jolla en kuvaisi itseäni edes nukkuvana. Silloin olen tosin hiljaa ellen puhu unissani.

Sunnuntaina aloin korjata kokeita. Ennen kuin saatoin aloittaa tuon paperinmakuisen velvoitteen, tarvitsin kynän. Kohnasin kodin ympäri ja löysin ainoastaan tusseja ja vahaliituja. Pari lyijykynää. Niillähän olisi mukava tehdä merkinnät papereihin. Kaivelin läpi neljä laukkua. Ei löytynyt kynää, mutta elokuussa kahvilasta ostamani pumpernikkeli paperipussista ihanan tuoksuvana. Pieni ihminen ilahtui. "Ihan kuin ois joulu."

Kynä löytyi autosta.

Syyslomaa kytäten,

Ee

Turkkareita niin, että mahaan sattuu

Sain tuliaisiksi turkkareita, ison pussillisen. Oi, ne ovat niin hyviä! Olen rouskinut niitä eilen ja tänään. Olen ehdottomasti salmiakin mutustaja, suklaa on mielestäni yliarvostettua. Eilen tosin värkkäsin kaksi mutakakkua ystäväni viinijuhliin. Kakut tuoksuivat suklaisilta ja olisin mieluusti maistanut kaakkuja, joiden lisukkeeksi tein minttu-mascarponevaahtoa. Harvinaista kyllä, mitään leipomisäksidenttiä ei tapahtunut toisin kuin yleensä. Muistelen vain kakkua, josta unohtui rasva ja Angry bird-kakkua, joka sananmukaisesti räjähti.

Huomenna on sunnuntai, luukusta tipahtaa sunnuntain Hesari, Ansa Loukkunen piipahtaa koirakentällä ja illalla telkkarista saa tuijottaa tanssikisoja. Sunnuntai rulettaa!

Ennen sunnuntaita toivottelen lauantaita!

Ee

Kiitollisuuspäiväkirja

Heikoin lenkki-ohjelmasta tuttu ekonomi Kirsi Salo kertoi jossain naisille tarkoitetussa kiiltäväpaperisessa magasiinissa kirjoittavansa kiitollisuuspäiväkirjaa. Kertoi kyllästyneensä jatkuvaan valittamiseen, omaansa ja muiden.

Minä päätin kirjoittaa niistä asioista, joista olen kiitollinen tänään. Osa on tärkeämpiä, yksi aina tärkein. Ensimmäinen on ensimmäinen, loput siinä järjestyksessä kuin aivoni ajattelevi.

pieni ihminen
iso ihminen
raikas syyssää
villasukat
aika päiväunille
lenkki koirien kanssa
uskallus seurata omaa haavettaan
mummon tekemät lihapullat
terveys
kirpputoritavaroiden järjestelyinto
liikunta


Iltajumppaa, iltapalaa, iltapesua, iltasatua, iltaruokousta, iltaunta. Näitä kohti seuraavaksi.

Ee

Molemmille sattuu, tekevälle ja hajamieliselle

Aamu alkoi raejuustoräjähdyksellä. Työavaimia kassista penkoessani käteni osui johonkin märkään, joka oli vallannut kassini pohjan. Aika paljon mahtuu käsveskaan kirjoja, paperia, sukkia ja muuta ilmeisen tärkeää, totesin purkaessani happamassa tahmassa olevaa irtaimistoa pukuhuoneen lattialle.

Näissä pakollisissa purkutilanteissa löytää usein laukun kätköistä jotain yllättävää. Parhaassa tapauksessa se on suklaata, toiseksi parhaassa rahaa. Usein se on jotain, jonka katoamisesta on jo jonkin aikaa syyttänyt talouden muuta väkeä, tai jotain, jonka parasta ennen -päivämäärä meni jo. Tomaatti, mandariini tai purukumi eivät jaksa ilahduttaa kolmen viikon ja muutamassa sadekuurossa likoamisen jälkeen.

Raejuustorupeaman jälkeen on sujunut jouhevammin. Loppuviikko suunniteltu ja työpaikan uusittu kuntosali testattu. Kova hiki tuli juoksumatolla ulkourheiluun tottuneelle. Edelleen jatkan mielelläni jolkottelua raittiissa ilmassa ja pehmeällä alustalla, mutta rasitusvammasta toipuva pohkeeni taisi iloita tasaisemmasta menosta loppumatonta mattoa pitkin. Sitten jotain maailmalle levinneen raejuuston tilalle!

Melkein keskellä viikkoa

J

Voi tätä nuukuuden ylistystä!

Kolmenkympin viikko on takana. Kävin kaupassa kerran ja seitsemän päivää mussutettiin sitä, mitä mutsi oli kaupasta kotiin kyörännyt. Jauhelihakasviskeitto ei ollut pienen ihmisen suosikkiruokaa, mutta skipattuaan porkkanat, parsa- ja kukkakaalin sekä liemen, pystyi hän syömään jauhelihaa ja pottua. Itse sulatin tyytyväisenä leipää pakastimesta ja söin kaalien maustamaa keittoa. Loppuviikosta sentään oli lapselle mieluista ruokaa, kanaa.

Tänään oli uuden kauppareissun aika, rahaa meni sattumalta kolmekymppiä ja ostin Pepsimaxiakin pidettyäni korkin kiinni koko viime viikon. Hyvältähän se musta kulta maistui, joskin teki hyvää huomata, että ihminen pärjää hyvin ilman kaikkia mussutustuotteitakin. Siskoni tosin tiesi kertoa, ettei PM ole turhuus ja pikkusiskona uskon asian mukisematta.

Olen ollut tolkuttoman laiska ja pitänyt imuria kaksi päivää sohvan päädyssä. Ei ole vain huvittanut vapaapäivinä siivota. Vessan sentään siivosin ja sängyt petasin. En siis aivan rappiolle ole itseäni päästänyt, mutta vasta tänään imutin koirankarvapallerot ja kilon hiekkaa lattioilta. Olen muuttumassa boheemiksi, hitaaksi ja takkutukkaiseksi voikukkien rakastajaksi, niin kaameassa kunnossa on kuontalokin. Tänään ajattelin ihan pestä hiukset ja harjatakin, ensimmäisen kerran sitten perjantain. Ei, en ole depressiivinen. Ja kyllä, olen peseytynyt muuten päivittäin. Hygienia, sitä minä rakastan. Kysykää vaikka siskoltani, hän tosin vielä enemmän. Hän on kerran levitoinut itsensä ulos yleisestä vessasta välttääkseen koskemasta saastuneisiin rakenteisiin. Olin paikalla Tampereen Tullintorilla. Todistan siis kertomani.

Äitini kääntyisi haudassaan, jos olisi haudassa, jos tietäisi, millaista elämää täällä vietetään. Ei imuroida, eikä kammata hiuksia. Raavitaan vain päänahkaa ja juodaan hiilihappojuomia. "Jos teidän lattialle kuolisi joku, niin viikon antaisitte sen tuossa maata", sanoi äitee kesällä katsottuaan muuttokuormaamme. Ei tarvitse hänen olla huolissaan. Huomenna on taas akateeminen tytär puhtaine hiuksineen sorvin ääressä ja työpäivän aikana koirankarvaton koti odottaa asujaansa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...


Ee