maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ihanat pakarat!

Tänään on jälleen maanantai ja uusi viikko on käynnistynyt. Huomenna on aika mennä tarkistuttamaan näkönsä ja hankkia tulevaa lukuvuotta varten viisastavat lasit. Apu lienee viisauden osalta ulkoinen, joskin liikenneturvallisuutta lisäävä.

Paitsi näkönsä, olisi aika tarkistaa myös ulkonäkönsä. Viimeisin kampaamokäynti on toukokuulta ja hiukset ovat, no, kiharat. Kostea sää on pitänyt huolta siitä, että pesu joka kolmas päivä on riittänyt pitämään kuontalon peikkomaisena. Nyt mietin, pitäisikö ennen ensi viikon perjantaita tehdä jotain. Ehkä pitäisi.

Ansa Loukkunen on tänään opetellut uutta taitoa, tuijottamista. Olen syöttänyt Loukkuselle kaksi ateriaa raksu kerrallaan. Vasta tuijottamalla saa ruokaa. Alkuun Loukkunen raapi, hyppi ja vinkui, kunnes vilkaisi minua ja silloin suuhun sujahti ruokaa. Ja sama uudestaan ja uudestaan. Mainio koira, sanon minä, vaikka olikin pari päivää sitten ottanut itselleen alivuokralaisen, punkin. Punkki ei ollut ehtinyt asettua taloksi ja ensimmäinen ateriakin oli syömättä. Linttasin punkin kynnelläni. Tarvittiin kaksi painallusta ennen hautajaisia.

Televisiosta tulee urheilua. Voimistelussa miehet killuivat laitteissa. Kiinalaisia voimistelijoita katsoessa tuli mieleen dokumentti kiinalaisista voimistelukouluista, joissa oli kova kuri ja viuhuva vitsa. Odotan televisioon jotain mukavaa suomalaista urheilijaa, jota ei ole piiskattu. Mitaleita en odota. Parhaat pakarat tähän mennessä olen nähnyt miesuimareilla. Minusta persaukset ovat yksi pätevimmistä syistä seurata olympialaisia.

Näihin takapuolia analysoiviin mietteisiin,

Ee

Ps. Opiskeluasia on edennyt ja se tuntuu mainiolta.




lauantai 28. heinäkuuta 2012

Sitten lomalla mä..., ja pah!


Alkukesästä ajattelin, että lomalla on aikaa syventyä kirjoittamiseen ja että inspiraatio löytyy kiireettömyydestä. Toisin kävi: Pirteät munat –kommellukset eli arjen tahaton komiikka vaativat hyppysellisen kiirettä ja tuokkosellisen väsymystä. Arkena päivässä on enemmän tarkkoja tavoitteita, lomalla suoritukset ovat minimissä.

Vietin yhden lomapäivän ihan hiljaa. Yhdeksän tuntia pukahtamatta edes puhelimeen ei toteudu usein, mutta on sitäkin terapeuttisempaa. Päivään kuului hiukan työvuoden suunnittelua, parit päiväunet, lenkki ja kolmen tunnin makoilu aurinkovarjon alla sateen ropinassa. Moni muu päivä kuluikin melskeessä - oma lapsi serkkuineen sekä naapuritalon kavereineen piti siitä huolen. Vaan mikäpä on kekkulointia seuratessa, aikuisiakin ystäviä on lähellä piisannut.

Yhden seikan opin taas, ties monennenko kerran. Ihminen itse ei muutu, vaikka hän muuttaisi tai jäisi kesälomalle. Muutokseen ajaa jokin sisältä puskeva tarve, ei kalenterivuoden vaihtuminen. Usein kuitenkin huomaa pitävänsä vaikkapa juuri lomalle jäämistä uuden sivun kääntymisenä elämässään, ja asettaa itselleen tavoitteita, kuten

  • -       meidän perheessä ei lomalla eineksiä syödä
  • -       lomalla kyllä siivoan nuo kaapit ja istun tuossa nojatuolissa lukemassa jotain kunnollista.


Tosiasiassa lomalle jäi se sama henkilö, joka ei arkenakaan viihdy kauaa keittiössä ja joka keksii monta mukavampaa hommaa kuin kellarin perimmäisen varaston järjestäminen. Ja luhtitalosta omakotitaloon muuttaa se sama henkilö, joka pystyy lukemaan noin kymmenen minuuttia nukahtamatta ja jolla on ylipäätään aikaa lukea vain iltamyöhällä. Kesälomasta meni viikon verran oman itsensä kohtaamiseen, siitä lähtien olen ollut armollinen itselleni.

Vielä ehtii lomailla. Nukkua, höpöttää, juoksennella.

-J

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ei edes se pitkä kesäloma.

Kesäloman loppu häämöttää parin viikon päässä. On hassua, kuinka noin kolme viikkoa ennen loman varsinaista loppua alkaa miettiä sitä loppua ja loppuloma onkin melkein yhtä loppua. Toissapäivänä postilaatikkoon oli tiputettu Halpa-Hallin mainos: "Kaikki kouluun Halpa-Hallista!" Perkele, että ärsytti. Päätin mennä kouluun syksyllä vanhojen kynien kanssa ja vanha reppu selässäni.

Pieni ihminen sen sijaan miettii kouluasioita innolla. Hän kirjoitti nimensä ruutuvihon kanteen ja ilmoitti minulle, että nyt on nimi kirjoitettu. Ei tarvitse sitten koulussa kirjoittaa. Kolmen vuoden päästä. Sateinen kesä on antanut meille yleensä ulkoilmassa asuville ihmisille aikaa olla myös sisällä ja olemme esimerkiksi opetelleet kirjoittamista. Pieni ihminen on kirjoittanut kirjeitä ja kortteja sinne ja tänne. Mummoa ja pappaa pieni ihminen ilahdutti kortilla, johon hän kirjoitti tekstin: "Moi! Olette molluskaisia! Terv. K." Kysyin, mitä viesti tarkoitti. Että ne ovat pulleita, kertoi pieni ihminen. Mä katos pelleilen, kun eihän ne oo pulleita."

Kouluasiat ovat minullakin mielessä. Aion takaisin kouluun, opiskelemaan. Kesäloma on selkeyttänyt mieltäni, samoin keskustelut siskon kanssa. Tahdon kouluun, että voin jossain vaiheessa olla muualla kuin koulussa. Edessä on useamman vuoden rupeama ja sitä ennen haku ja valmistautuminen. Nyt eivät paina pitkä loma ja lyhyemmät työpäivät, kun tavoitteena on työ, johon halajan.

Niitä asioita, joita ei yritä, katuu enemmän kuin niitä, joita yrittää, sanoi sisko. Ei edes se pitkä kesäloma saa minua jättämään tätä tilaisuutta käyttämättä.

Kivaa kestain jatkoa toivottaen,

Ee


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Sata asiaa.

Kello ei ole vielä kahdeksaa, mutta illan pyöräretki jännittää, enkä saa enää nukuttua. Lähden illalla pyöräilemään klo 19 ja palaan takaisin seuraavana aamuna klo 07. Matkaa taittuu toivottavasti kesäisessä illassa ja yössä n. 200 kilometriä. Tänään on pakko nukkua päiväunet tai mentävä pian takaisin nukkumaan. Olen reissusta todella innoissani. Pieni ihminen jää isoimman ihmisen hoiviin, kuten tekevät myös Allu Koiranen ja Ansa Loukkunen. Kirjoitan teille fillarireissusta hetimmiten kotiuduttuani.

Tulevan retken levotonta oloa hallitakseni päätin miettiä sata asiaa minusta.

1. En ole nukkunut huhtikuun alkupuolen jälkeen lainkaan omassa sängyssäni.
2. Ruokin eilen siiliä madoilla ja etanoilla pihallamme.
3. Olen pidempi kuin naiset yleensä.
4. Olen aika monia miehiäkin pidempi.
5. Ostan tänään otsalampun.
6. En usko jääväni eläkkeelle nykyisestä työstäni.
7. Minulla ja siskollani on melko samanlainen käsiala.
8. Imuroin joka päivä.
9. En pissaa yleisissä vessoissa istuallani.
10. Minulla on tosi rakas ja älyttömän fiksu sisko.
11. En selviäisi arjen kuvioista ilman meille niin tärkeää varamummoa.
12. Ystäväni M on paras ja hirmu rakas.
13. Pelkään, että takamukseeni tulee pyöräilyretkestä hiertymiä.
14. Pidän sateesta.
15. Liikun paljon.
16. En osaisi elää ilman koiria.
17. Rukoilen aika usein.
18. Yritän elää päivän vain ja hetken kerrallansa.
19. Haaveilen työstä, jossa voisin auttaa.
20. Osaan työpaikaltani n. viidensadan ihmisen nimet ulkoa.
21. Nukuin viime yön ripsivärit silmissäni, koska vanulaput olivat loppuneet, eikä ripsivärin poisto onnistunut.
22. Kengännumeroni on 39.
23. Pidän fyysisistä haasteista.
24. Riihimäen Lasi vetää minua puoleensa.
25. Ostin autoni vuosi sitten ja jo nyt sitä maalattu uudelleen kahdesti.
26. Pidän kirjastojen tuoksusta.
27. Uskon johdatukseen.
28. Olen eläinrakas.
29. Käyn juoksulenkeillä ja kahvakuulailen tosi tärkeän ystävän J:n kanssa.
30. Lajittelen jätteet.
31. Toivon näkeväni pyöräretkellä hirven, peuran, rusakon ja ketun.
32. Minulla on paljon valokuvia esillä kotonani.
33. Hiukseni ovat kostean ilman kihartamat.
34. En ole käynyt kahteen kuukauteen kampaajalla.
35. Juon paljon vihreää teetä.
36. Silmäni ovat ruskeat.
37. Seuraavasta koirastani tulee Armi.
38. Ruokin Alma Koirasta raa´alla lihalla.
39. Minulla on tarkka hajuaisti.
40. Pieni ihminen on mainiota seuraa.
41. Syön vihreitä omenoita.
42. Olen asunut monta vuotta Tampereella.
43. Tongin mieluusti kirpputoreilla.
44. Yritän elää mahdollisimman vähin hankinnoin.
45. Nautin syksyisen metsän tuoksusta.
46. Pesen hiukset vain joka kolmas päivä.
47. Olen haaveillut poliisin ammatista.
48. Pidän salmiakista.
49. Kodissani on kaksi kerrosta ja kellari.
50. Kuljen villasukissa kesät talvet.
51. Pidän tanssimisesta.
52. Jos vain voin, taitan matkat kävellen tai pyöräillen.
53. Makasin oman oksennukseni vieressä viimeksi kaksi päivää sitten, kiitos hirvittävän päänsärkykohtauksen.
54. En ole uinut luonnonvesissä tänä kesänä.
55. Olen onnellinen ja kiitollinen pienestä ihmisestä.
56. Meandi:n vaatteet ovat alkaneet kyllästyttää minua, sillä niitä on kaikilla.
57. Teen usein nettiostoksia, kun kyseessä ovat pienen ihmisen vaatteet.
58. Käytän ripsiväriä joka päivä.
59. Ostan tänään Robinin levyn.
60. Synnyin Lahdessa kahdeksankymmentäluvun alkupuolella.
61. Minusta tulee elokuussa jälleen kummi.
62. Jos minulle ja pienen ihmisen toiselle aikuiselle tapahtuisi jotain dramaattista, siskoni huolehtisi pienestä ihmisestä.
63. Juon lähes joka päivä Pepsimaxia.
64. Minulla on uusi imuri.
65. Käyn usein kirjastossa.
66. Mietin opiskelujen aloittamista.
67. Syön tänään lounaaksi nakkeja ja perunamuusia.
68. Söin maauimalassa viime viikolla iltapalaksi lihapiirakan.
69. Pikkuvarpaani ovat vinkurassa.
70. Odotan pihapuumme omenoita.
71. Tarvitsisin uuden rannekellon.
72. Menen syksyllä ensiapukurssille.
73. Korvissani on hopeiset pallot.
74.Pidän Kalevalan My Saaga-korusta.
75. Olen soittanut monta kertaa hätäkeskukseen.
76. Pidän kouluruuasta.
77. Kirjoitan ensi viikolla mielipidekirjoituksia sanomalehteen.
78. Olen äitini näköinen.
79. Olen hyvin kiinnostunut historiasta.
80. Pidän kalaruuista.
81. Olen tottunut koirankarvoihin.
82. Taittelen biojätepussit sanomalehdestä.
83. Inhoan isoja marketteja.
84. Minusta on hienoa, että pieni ihminen harrastaa tanssia.
85. En halua katsoa liian pelottavia ohjelmia.
86. En ymmärrä Angry Bird-huumaa.
87. Laitan tänään kauppareissulle kumisaappaat jalkaani.
88. Juoksen lokakuussa Pirkan hölkän.
89. Joudun pidentämään kuorihousujani, koska minun on tosi vaikea löytää riittävän pitkiä housuja.
90. Tykkään aidoista nakeista.
91. En olisi uskonut asuvani nykyisessä kotikaupungissa paria vuotta kauempaa.
92. En ole ikinä oksentanut alkoholin takia.
93. Tarvitsen uudet silmälasit.
94. Vaihdan tänään pyörääni jarrupalat ja sisäkumin.
95. Graduni käsitteli prostituutiota Helsingissä 1900-luvun alussa.
96. Lempituoksuni on Cleanin Summer Escape.
97. Tykkään kahvakuulailusta.
98. Vessani ikkunalaudalla asustaa lihansyöjäkasvi.
99. En seuraa televisiosta mitään sarjaa.
100. Lempilehteni on Hesari.

Perjantaita!

E

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Vuodesta 1954

Nykyinen kotimme on ollut olemassa viisikymmentäkahdeksan vuotta. On hassua ajatella, että tässä kaupungissa, joka nykyään on kotikaupungimme, on jo kauan ollut olemassa tämä talo ja siinä asunto, josta tuli meidän kotimme.

Tältä meillä näyttää.

Ikkunoissa on valumia ja ikkunapuut kaipaisivat maalia.



Pistorasiat ja katkaisijat eivät ole uutukaisia. Niistä kuuluu naps.



Jasmiini kukkii takapihalla.



Kukkapenkit ovat kuin mummolan pihalla.



Sisällä kasvaa ruukusta kurkkuja.



Kirjahyllyssä on joku tolkku, portaissa on kasseja ja pusseja menossa ylös tai alas.




Lattia on korkkia ja lattialla on koiria.


Eteisessä roikkuu avaimia ja runoja. Viimeinen runo sanoo: Puutarha/ on kiinni.


Kellariin ja sieltä ylös.


Portaille on piirretty asukkaiden ja vähän muidenkin kuvia pienen ihmisen toimesta. 



 Täällä on hyvä olla.





 Mainiota lauantaita toivottelee,

E







maanantai 2. heinäkuuta 2012

Pissa, kakka, oksennus. Kesäkotiäidin krapula.

Ensin muutimme me. Otimme mukaamme patjat ja peitot. Tyynyjä pakattiin kaksi ja pyyheliinat tungettiin Ikean kassiin. Petasimme patjat lattialle ja nukuimme ensimmäisen yön kaihdinten pimentämässä alakerrassa. Ikkunoita oli ja on edelleen kaksitoista. Laskin aivan itse.

Sitten muutti Ansa Loukkunen, jonka muuttomatka oli meidän matkaamme pidempi. Kun me muutimme vain reilun kilometrin päähän, oli Loukkusen vastaava reissu nelisenkymmentä kilometriä. Matka kotiin sujui mainiosti. Minä ajoin ja pieni ihminen matkusti Loukkusen Ansan kanssa takapenkillä. Ansa huusi koko matkan, sillä vapaata sielua ei olisi saanut vangita häkkiin, meinasi Ansa. Ei, vaikka se olisi paljon turvallisempi tapa matkustaa kuin pylleröidä takaluukussa. Vastuuta kantaneena päätin, että Loukkunen matkustaa häkissä vastalauseista huolimatta. Pieni ihminen ilmoitti puolessa matkassa, että pissa haisee ja oikeassa hän olikin. Viltti odotti pesua.

Meidän loput tavaramme siirtyivät muutamaa päivää myöhemmin. Kaikki tavarat mahtuivat ovista ja ikkunoista, muuttoauton peruuttaminen onnistui ja tavarat pysyivät ehjinä. Pieni ihminen oli varamummun hoivissa samoin kuin kaksikko Koiranen-Loukkunen. Kävi sääliksi varamummua. Muuttaminen oli helpompaa, sillä tavarat eivät juosseet karkuun tai kärttäneet mitään. Niitä sai nostella, tunkea, runnoa ja laskea huoahtaen maahan.

Muuttopäivän iltana alkoi tapahtua. Ensin pissatusreissulla huomasin, että Allu Koirasella oli ripuli. Vesiripuli. Pakkasin pienen ihmisen autoon ja suuntasimme apteekkiin. Vanhasta tottumuksesta kävelin eläinlääkehyllyn luo ja nappasin matkaani Canikur-pakkauksen. Ansa Loukkuselle ostin matolääkettä. Ostosten jälkeen huristelimme läpi sateisen kaupungin jälleen kotiin, siihen rakennukseen, joka jo tuntui omalta kodilta, vaikka näytti kaatopaikalta tavarapaljouksineen.

Kotona pieni ihminen alkoi valitella nälkää. Pakkasin pöytään iltapalat ja avasin Viiliksen valmiiksi. Yksi lusikallinen ja ilmoitus: "Mun on huono olo." Pieni ihminen kömpi sohvalle ja ennen kuin ehdin kysyä mitään, hän oksensi. Puolet sohvasta lainehti. Kannoin pienen ihmisen yläkertaan ja sitten puolet sohvasta koki saman kohtalon. Pesukone oli muuton takia kytkemättä, joten suihkutettuani pienen ihmisen puhtaaksi, pesin käsin ämpärissä tyynynpäällisen. Onneksi kangas oli vahvaa, eikä oksennus imeytynyt päällistä pidemmälle. Laitoin sen kuivumaan lämpökaarelle, mitä minun ei olisi pitänyt tehdä, sillä seuraavana aamuna sain huomata, että päällinen oli kärähtänyt. Ja miltä puolelta, siltä puhtaammalta. Nyt täytyy pitää tyynyä niin päin, että suklaatahrat ja muut mönjät näkyvät ja palovammat painautuvat pohjan jousia vasten.

Illalla oksennus tuli vielä patja-lattia-akselille. Allu vinkui ulos, Loukkunen yritti syödä oksennusta ja pieni ihminen huusi kurkku suorana, kuinka varpaiden välissäkin on oksennusta. Tuli mieleen Kirsi Piha ja äitijohtajuus. Soitin miehelle: Tule apuun, kun pääset. Yön aikana Koirasen vointi koheni ja hän oli aamulla kuin uusi koira. Onneksi meitä oli kaksi täysi-ikäistä ja jokseenkin täysijärkistä olentoa paikalla läpi yön ja pissa-kakka-oksennusten siivoaminen ei tuntunut ylivoimaiselta. Aamulla olo oli krapulainen. Halvaksi tulee sekin huvi ja heti aamulla voi autoilla perhehelvettimarketti Prismaan. Tai ei ihan heti, kun oksennuslapsen piti toipua.

Uusi koti on vanha. Ikkunoissa on valumia ja kellariin tulee valoa kääntämällä nappulaa. Ihan kuin mummolassa. Kirjoitan siitä pian.

Voikaa hyvin,

E